heikkihilvo

Havuja, perkele- ote lipsuu

Median osana on joutua lukijoiden hampaisiin, joskus aiheesta, joskus aiheetta. Tänään nautin Hesarin asiallisesta artikkelista koskien trendikirkkoja, joissa jutun mukaan on helppo uskoa. Minun taas on helppo uskoa ko väitteeseen. Kokemuksesta nääs!

Mutta Kirkko ja kaupunki nosti henkistä verenpainettani. "Kerettiläinen"  ko lehden pakinassa tänään: "Näillä main asuu fiksuja ihmisiä, sillä sankarievankelista esiintyi muutamaa yksityiskoikkelehtijaa lukuun ottamatta tyhjille urheilupyhäkön lehtereille."

Pitäisikö loukkaantua? Minähän olin yksi noista harvoista, siis ei- fiksuista, jotka koikkelehtivat stadikalla kuuntelemassa David Herzogia heinäkuun lopussa. Pyörin sekä stagella että nurmikentällä. Enkä vain pyörinyt, vaan myös nautin hyvästä, vapaasta ja iloisesta menosta. Sama raikas ja railakaskin meno jatkui urheilutalolla viikonlopun jälkeen. Hyvää settiä, sanoisin nykysuomeksi. 

Toki paikalla olevan väkimäärän vähyys oli pettymys. Mutta TV:n kautta kokouksia seuranneiden määrä korjasi tilannetta. Ei siis puhuta muutamista, vaan kymmenistä tuhansista. Mutta en nyt tässä blogissa kompastu lukuihin, vaan kirjoittajan pilkalliseen tyyliin ja vähättelevään asenteeseen.

Herzog ja ns maallinen media tulivat hyvin toimeen keskenään. Esim. RadioRockin Jone Nikulan ja Herzogin keskustelu oli värikästä, luontevaa, asiallista ja kunnioittavaa. Muutenkin mediassa olleet jutut olivat positiivisia. Herzog on trendikäs, puhuu nykykieltä, pukeutuu huolettomasti, ottaa ihmiset huomioon, tulee lähelle, käyttää huumoria. Siis mediapersoona. Ja se ei ole syntiä se. 

Pitäisikö siis loukkaantua, jos edustamani kirkon lehti kirjoittaa alatyyliin puhujasta, jonka kokouksissa olin ilolla mukana. Ehei, ei kannata. Mutta surulliseksi minä tulen. Ja surullinen olen myös kirkkoni tilasta, joka tarvitsisi lisää uudistajia. Hesarin juttu puhuu "karismaattisista pikkuseurakunnista, joita Helsinkiin syntyy kiihtyvään tahtiin ja jotka vetoavat nuoriin aikuisiin, joista luterilaisen kirkon ote lipsuu."

"Havuja, perkele!", huusi hiihtäjä epätoivoissaan, kun sukset lipsuivat. Muistattehan! Otteen lipsuessa, rientävät kyllä perkeleet avuksi, vaikkapa pilkkaamisen muodossa. Mutta on parempiakin konsteja, kuten paluu Raamattuun.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Janne Hilden

"Sankari"evankelista... Millä meriiteillä :)

Silläkö, että Tuksu selätti alkoholismimörön? Ainakin viikoksi...

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Jos tilaisuus kosketti sinua - teki sinusta paremman ihmisen - ei ole väliä, mitä muut siitä kirjoittavat. He (kirjoittijat) eivät kokeneet samaa. Heistä tulee parempia ihmisiä toista kautta, ehkä piankin.

Anne Lindell

Minunkin piti lähtä tuohon tilaisuuteen, mutta sitten tulikin este, ja minun oli tyytyminen katsomaan TV7:stä noita tilaisuuksia. Oikeastaan en olisi lähtenytkään vaikka estettä ei olisi tullut, sillä helle oli sitä luokkaa, että en olisi stadionilla kestänyt kauaakaan. Vaaleaihoisena kärähdän auringossa alta aika yksikön.

Siis helle verotti katsojalukuja. Ehkä olisi seuraavan tällaisen suurtapahtuman oikeampi ja parempi hetki järjestää se joskus elokuun puolivälissä, kun kesää on vielä jonkin verran jäljellä.

Toimituksen poiminnat